Nasty Ghetto Kids: se on stadikan kingi ja all of that

Muui!
Taukoo on tullu mun kirjotteluihin paristakin syystä. Ensimmäinen niistä on se, että ihanainen järkkärini hajosi ja pääsee kohta viettämään hautajaisiaan roskikseen :( Kaksi viimeisempää ovat yksikertaiset: en ole ehtinyt, en ole jaksanut. Onneksi Naatti on hoitanut tätäkin osaa elämästäni puolestani!
Fiilikset on ollut kokoajan tosi korkeella. Bileitä ja illanistujaisia on löytynyt melkein viikon putkeen joka lähtöön. On tullut nautittua laatuajasta koululaisten sekä muiden kavereiden kanssa, ja tulipa vietettyä siinä sivussa elämäni paras sunnuntai. Sunnuntaithan ovat tunnetusti tyhjänpäiväistä lagausta varten? Ei Melulaisille!
Jopa mun illat on saanut ihanaa piristystä kun sain Naatilta mp3-soittimen. Joo, kuulostaa melko säälittävältä tätä high-tech-aikaa elettäessä, mutta kyllä mulle kelpaa. Tässä on nimittäin tullut kitkuteltua monet kuukauden päivät ilman minkäännäköistä musiikkisoitinta, joten arvostan tätä enemmän kuin mitään vähään aikaan.
Oon miettinyt lähiaikoina kavereiden merkitystä paljon. Ainakin oma elämäni olis melko tyhjää täynnä ilman niitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka sen täyttää.Olen yrittänyt olla mukavampi ihmisille ja levittää ihanaa fiilistäni, jos vaikka muillekin tulis vähän parempi mieli. En tiedä näkyykö se, mutta tahdon osoittaa kuinka paljon läheiset minulle merkitsevät. Ne, joiden kanssa voin olla cp-vammainen tai surullinen. Rakastan heitä kaikkia.