meanwhile losing myself into abanded ship

DEAR BLOGPEOPLE,

viime päivät on ollut ihmeellisiä... Itsetutkiskeluni on noussut ihan uudelle tasolle, enkä oikein tiedä vielä mitä olen löytänyt.
Olen huomannut olevani ihminen, joka muokkaa itseään helposti muiden mukana ja porukan vaihtuessa. En oikein tiedä, kuka oikeasti olen tai mistä oikeasti pidän. Olen hukannut osan itseäni - yrittäessäni miellyttää massaa. En aina edes tiedä, mikä on todellisuudessa mielestäni hauskaa ja olen joutunut miettimään, minkälaista on oma huumorini, eivät vitsit tai heitot, jotka pyörivät porukassamme. Minkälaista läppää heittäisin, jos olisin useammin yksin? Mille nauraisin eniten?
Ihailen ihmisiä, jotka ovat määrätietoisia kaikessa mitä tekevät ja uskaltavat toteuttaa itseään sataprosenttisesti. En vielä itse koe, että voisin täysillä olla ihminen, jota haluan niin kovasti olla.
Mulle on aina ollut tosi hankalaa olla oma itseni uusien ihmisten seurassa. Päällä on aina ollut sellainen tietty rooli, ei välttämättä mikään näkyvä tai ärsyttävä, mutta rooli kuitenkin. Rentoutuminen jännittävissä sosiaalisissa tilanteissa ei ole tullut kuuloonkaan - siinäkin valehtelin ennen itselleni. Luulin olevani helposti lähestyttävä ja kaikille puhelias, kunnes tosiasiat lävähtivät silmilleni facebookin "kerro ensivaikutelmasi minusta"- kiertoviesteissä. En koskaan olisi uskonut, että niin moni kuvailee alkufiiliksiään musta "varautuneena" tai "vaikeasti lähestyttävänä, vaikea saada kontaktia". Olin tosi pettynyt ja pakko myöntää, melko surullinenkin. Ne adjektiivit ei todellakaan olisi tulleet itselleni ensimmäisenä mieleen, pikemminkin jotkut tyyliin "vähän hullu, puhelias...." etc.
So, I started working on it... Yritin yhä kovemmin vaikuttaa uskomattoman ulospäinsuuntautuneelta ja pärjäävältä elämän kaikissa osa-alueissa. Tahdoin yli kaiken olla todella kaunis ja todella puhelias, periaatteessa täydellisen oloinen tyttö. "Yllättävää" kylläkin, en ole koskaan tuntenut itseäni sellaiseksi. Ehkä ihan hyvä vain. Ennen olin omaksunut olevani ikuinen kakkonen, sellainen, joka roikkuu muissa ja on riippuvainen seurasta. Halusin oikeasti olla yksilö, sellainen joka jää mieleen itsensä ja omien tapojensa takia.
Itsevarmuuteni puute ei ole johtunut pitkiin aikoihin siitä, että pitäisin itseäni läskinä tai rumana, toisin kuin useimmilla. Olen ollut epävarma lähinnä luonteestani ja siitä, miten paljon muut pitävät minusta. Huomasin onneksi, että tämä esittämiseni vain johti ojasta allikkoon - eivät ihmiset pidä epäaidoista tyypeistä. On tosiasia, että kaikki kaverisuhteeni, joissa olen onnistunut olemaan oma itseni, toimivat ihan eri tavalla.
Iloitsen  näinä päivinä niistä hetkistä, joina tajuan, mikä oikeasti on "minun juttuani". Sellaiset asiat, mitä en ole oppinut ihanilta ystäviltäni tai kuullut muilta. Olen pyrkinyt löytämään asioita, ehkä nuoruudestani, ehkä jo varhaislapsuudestani, jotka olen säilyttänyt elämässäni tähän päivään asti. Esimerkkinä laulaminen - olen aina rakastanut sitä. Tiedän, että se on yksi monien asioiden rinnalla, jonka olen itse aloittanut elämässäni ja aion sitä jatkaa. Vasta viimeaikoina olen pystynyt ilmaisemaan itseäni yhä useammin sellaisena ihmisenä, joka oikeasti olen. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja ollut ylpeä itsestäni: vihdoin olen ITSE saanut kontaktia OIKEASTI ja se on tuottanut vain hyviä asioita. Rakastan sitä, että olen kehittynyt tässä suhteessa. Siinä syy, miksi olen niin iloinen voidessani luoda ihania ystävyyssuhteita ihaniin ihmisiin.
Olen usein edelleen epävarma ja kuvailisin monesti itseäni sanalla "superjäinen", haluaisin antaa ihmisille itsestäni vielä enemmän koska tiedän että annettavaa riittäisi. Syyllistyn usein liikaan ajatteluun, kuten jälleen kerran. Mutta aina se ei ole huono juttu, näitä asioita on syytä miettiä. Etsin vielä itseäni, mutta esitykset ovat loppuneet. My journey will continue.

Aiheeseen ei niinkään liittyen, taas muutamia uusia kesäjuttuja ja kuvia <3

juu moikka kristan tukka...

                             

                                        mä en tosiaan tiedä mikä ton pannan pointti oli :D

                                                                       H&M 14,95 e

Antakaa mun esitellä mun uus poikaystävä, Vallilan Valtteri!


1 e

ballerinat 1 e, korkkarit 10 e

ihana korallin/oranssin värinen huulipuna, 1 e

College-paita 4 e, kauluspaita 1 e

Olen näyttänyt itsestäni heikkoutta, mutta uskallan tehdä sen nyt. Olen paljon rohkeampi, kun huomaan, että saan todellista hyväksyntää juuri sellaisena kuin olen, vaikka se kuulostaakin pahimmalta kliseeltä ikinä!
Don`t blame me, we all have our little weeknesses :)

- Jasmin